TYÖPAJAT

Hyönteisperspektiivityöpajat

Taiteilija, ekologinen neuvonantaja FT Susu Rytteri:

”Herään keväiseen lämpöön auringonsäteiden kutitellessa kaarnapeittoani. Lahoava nila tuoksuu houkuttelevalta. Jostain kuuluu vaimea koputus, mutta kaikeksi onneksi tikka on kaukana haavan yläoksilla. Kotikäytävässäni kaikuu vain kaarnan kodikas rapina ja narahtelu, kun alan mutustaa nilaa.” Valtaosa meistä - maapallon eliölajeista – on hyönteisiä. Oletko koskaan ajatellut, millaista olisi olla hyönteinen? Yllä oleva kuvaus on Rytterin kuvitelma siitä, millaista on punahärön (Cucujus cinnaberinus) toukan elämä kuolleen haavan kaarnan alla. Toisenlajisten arvoa, kykyjä ja tarpeita on helppoa ylenkatsoa erityisesti, kun emme samaistu lajeihin. Voisimmeko siis oppia samaistumaan ja sitä kautta arvostamaan? Kun haapavanhus kuolee, alkaa sadan vuoden lahoamisprosessi. Lahopuu tarjoaa prosessin aikana ravinnon ja suojan lukuisille eliölajeille (Siitonen 2001). Yksi näistä lajeista on äärimmäisen uhanalainen punahärö (Mattila 2017). Ekologinen tieto ja ymmärrys on edellytys sille, että voimme arvostaa punahäröä ja niitä viittätuhatta muuta lajia, jotka elävät kytköksissä lahopuuhun. Emme osaa arvostaa asioita, joista emme ole kuulleetkaan.

Tietämys tai edes ymmärrys eivät kuitenkaan riitä. Niiden lisäksi tarvitaan tunneside. Hankkeessa vahvistetaan sekä vetäjän että utopiaryhmäläisten ymmärrystä ja tunnesidettä metsän hyönteisiin hyönteisperspektiivityöpajojen ja sarjallisen taiteen tuottamisen kautta. Rytteri järjestää hankkeen utopiaryhmille työpajoja, joiden pyrkimys on mahdollistaa sekä metsien hyönteisiin liittyvän ekologisen tiedon karttuminen että tunnesiteen vahvistuminen.

Työpajojen ensimmäinen tavoite on saada osallistujat kuvittelemaan, millaista olisi elämä jonakin metsän hyönteisenä. Välineeksi tarjotaan ekologista tietoa joukosta erilaisia metsähyönteisiä. Vähintään yhtä tärkeä väline on osallistujien oma mielikuvitus. Kuvitelmasta osallistujat tuottavat valitsemallaan tekniikalla teoksen. Toinen tavoite on syventää läsnäolon kokemusta ja tunnesidettä sarjallisella, toisteisella työskentelyllä. Osallistujat voivat valita itselleen mieluisan tekniikan ja halutessaan jatkaa ensimmäisessä osassa tuottamaansa teosta teossarjaksi. Osallistujien
teoksista koostetaan näyttely hankkeen loppuseminaarin yhteyteen.

Työpajojen ja kirjoitettujen utopioiden innoittamana Rytteri piirtää tussilla oman teoskokonaisuutensa: 100 teoksen sarjan suomalaisen metsän hyönteisistä. Pienikokoiset teokset järjestetään hankkeen loppuseminaarin näyttelyyn ja Luonnonperintösäätiön Ikimetsägalleriaan tarjottavaan näyttelyyn systemaattisen hyönteiskokoelman muotoon.
 

Teokset käsittelevät metsän ja sen asukkaiden arvoa, uhanalaistumista, luonnon museointia, suojelukysymysten mutkikkuutta ja näihin liittyviä tunnetiloja, joita Rytteri kohtaa luonnonsuojelubiologian tutkijan työssään.