‹ Takaisin

 

Kaikki lähtee maasta

Kuva: JP (Juha-Pekka) Väisänen

Jaana Kanninen

 

Savi on nousemassa yhä suositummaksi rakennusmateriaaliksi, mutta myös kuvataiteessa savilaasti on löytänyt ihailijansa. Susu Rytterin Kanneltalon galleriassa nähtävässä näyttelyssä savilaasti on kaiken keskiössä.

 

Kuvataiteilija ja biologi Susu Rytteri sekoittaa savilaastia vanhan kirsitalonsa vintillä. Menossa on kokeilu, miten savilaastista voi syntyä perhosparvi. Horisontissa on elokuussa Kanneltalon galleriassa Helsingissä avautuva taidenäyttely.

 

Rytteri on käyttänyt savilaastia jo jonkun aikaa seinäpinnoissa. Savi tuli kuin itsestään selvänä materiaalina, kun hän alkoi miettiä, millaisia seinäpintoja hän haluaa vanhan, 150-vuotiaan hirsitalonsa seiniin. ”Savilaastia on käytetty seinäpinnoissa vanhastaan, ja se näkyy minun talossani”, kertoo Rytteri. Osa vanhan talon hirsistä on siirretty muualta nykyiselle paikalleen 1870-luvulla, ja niissä on näkynyt jäämiä savesta. ”Kiva tietää, että alkuperäinen seinämateriaali on ollut savi, se tuo historiallista perspektiiviä tekemiseeni.”

 

Savilaasti on luontainen materiaali vanhassa talossa. Kuva: Virve Viertiö

 

Rytterille omavaraisuus oli materiaalin etsinnässä keskeistä. Hänellä ei ole metsää, eikä puu siis tullut kysymykseen. Mutta savea löytyi omalta pihamaalta. Lisäksi savirakentaminen näyttäisi olevan tulevaisuuden rakennusmenetelmä, sillä ympäristönäkökulmasta se on ylivertainen esimerkiksi betoniin verrattuna. ”Savea ei tarvitse kuumentaa, eikä siitä tule päästöjä. Lisäksi se on aina palautettavissa pehmeään muotoon ja käytettävissä uudestaan. Jos se päätyy sateeseen ja liukenee, se palautuu maaksi.”

 

Mutta nyt suunnitellaan taidenäyttelyä, joka päättää kaksivuotisen Metsäkissa2044-hankkeen. Se on taiteen, tieteen ja journalismin metsähanke, jossa etsitään utopian avulla hyvää tulevaisuutta metsillemme ja metsien asukkaille. Koko kahdeksanhenkinen metsäkissatyöryhmä on ollut tavalla tai toisella Mukana näyttelyn suunnittelussa, mutta päävastuu on Susu Rytterillä.

Hyönteiset ovat Susu Rytterin taiteen keskiössä, niin myös Kanneltalon näyttelyssä. Kuva: Susu Rytteri

 

Rytteri löysi taiteelliseen ilmaisuunsa uusia sävyjä tehdessään kotinsa kylpyhuoneremonttia. Vesiputkia peittäviin koteloihin savirapatusta kovalevystä rakennetut voikukkareliefit olivat hänen ensimmäinen askeleensa savirakentamisen ja kuvataiteen yhdistämisessä.

 

Kanneltalon näyttelyyn Rytteri halusi käyttää vain luonnonmateriaaleja. ”Kun hyönteiskuvieni tuohenpalat ovat polttopuiden sivuvirtaa, etsin vastaavaa kierrätettyä materiaalia, jolla voisi tehdä isoja teoksia. Savi tuli vastaan sillä tavalla.” Rytteri rappaa savea kierrätettyjen kovalevyjen pintaan. Levyt ovat purkutavaraa hänen kotitalonsa lattiaremontista sekä Salon kristillisdemokraattiselta puolueelta, joka oli käyttänyt niitä vaalijulisteiden pohjana.

 

Lisäksi taiteiden yönä 20.8. Rytteri ohjaa Kanneltalossa yhteisötaideteoksen. Se on metsänpohja, jossa yleisö tekee savilaastipinnasta oman näköisensä teoksen. Laastin tähän teokseen Rytteri saa savirakentaja Sami Kiviaholta, ja lisäksi savilaastiin sekoitetaan terveydelle hyviksi todettuja metsämikrobeja.

 

Savilaastilla on omat suosijansa

 

Taiteilija ja savirappaaja Ulla Phillips on työskennellyt savilaastilla jo vuosia. Tällä hetkellä hän työskentelee väliaikaisten installaatioiden parissa. Niissä rappauspinnan ei tarvitse kestää vuosikausia. Mutta Phillips sanoo, että savirappaus on kestävämpää kuin usein uskotaankaan, Savilaasti on myös monipuolinen pinnoite. ”Savirappaus ei ole välttämättä käytännöllisin huonekalupinnoite, koska se lisää esineen painoa. Mutta ohut savirappaus esimerkiksi pöydän pinnalla toimii kyllä. Kulutuskestävyyteen voi vaikuttaa laastireseptillä ja savirappauskerroksen pintakäsittelyllä, joko vahaamalla tai öljyämällä”, hän kertoo.

 

Savilaastista eli hiekan, saven ja kuidun seoksesta voikin tehdä monenlaista, mutta seinäpinta on ehkä yleisin. ”Savirapattu seinä sietää hyvin ilmankosteuden vaihteluita, mutta suoraa sadetta se ei kestä. Kyse on siis sisäseinämuraalien ja -reliefien materiaalista.”

 

Viimeksi hän on valmistanut Kalajoella purkutalotaidetta perinnerakentamisen tekniikalla eli savirappaamalla. Projekti on osa Oulu2026 virallista ohjelmaa, Ouluhan on tänä vuonna Euroopan kulttuurikaupunki.

Phillips värjää savilaasteja ja -maaleja pääsääntöisesti luonnonpigmenteillä. Kuva: Johannes Romppainen   

 

Ulla Phillips on kehitellyt tekniikoita nimenomaan graafisten kuvapintojen rakentamiseen erivärisillä savilaasteilla ja -maaleilla. ”Pidän viivasta. Minulle luontevinta on kaiverrustekniikka. Pidän siitä, miten visuaalinen ilme muotoutuu kerroksellisuuden ja monien työvaiheiden kautta.”

 

Ulla Phillipsille materiaalin kierrätettävyys ja luontoon palautettavuus ovat tärkeitä, aivan kuten Susu Rytterillekin. Hän kokee voivansa tehdä taidettaan kevyin mielin, kun se ei kuormita luontoa eivätkä hänen teoksensa koskaan muutu jätteeksi. ”Pidän ajatuksesta, että taiteestani ei jää jäljelle mitään, vaan se saa lopulta palata takaisin saveksi, hiekaksi, kuiduksi ja maaväreiksi.”

Savi rakennusmateriaalina kiinnostaa

 

Savea on käytetty vanhastaan Suomessa rakennusmateriaalina, vaikkakin melko vähän. Kevytsavesta väitöskirjaa Aalto-yliopistossa tekevä Johanna Hyrkäs kertoo, että enemmän savea on käytetty Keski-Euroopassa. 1800-luvulla rakennuksia elettiin Suomessa tehdä iskossavesta. Iskossavi eli massiivisavi syntyy, kun savea juntataan kovalla voimalla niin, että siitä tulee lähes yhtä kovaa kuin betoni. Iskossavi ei kuitenkaan eristä lämpöä, ja niinpä Hyrkäs keskittyykin tutkimuksessaan lämpöä eristäviin, kuitupitoisiin saviseoksiin. Näitä seoksia kutsutaan kevytsaviksi.  ”Tutkin, miten saven saisi vielä paremmin eristäväksi, eli vähennän saven määrän minimiin.” Saveen sekoitettava kuituaines voi olla vaikkapa kutterinpurua, olkea tai muita kasviperäisiä kuituja.

 

Kun Hyrkäs etsi väitöskirja aihetta kestävästä rakentamisesta, puurakentaminen tuntui olevan ainoa vaihtoehto. Mutta se ei hänelle kelvannut, hän halusi jotain selvästi kestävämpää. Sellaisen vaihtoehdon tarjosi maaperän savi sen luonnonläheisten ominaisuuksien vuoksi.    

 

Miksei meillä sitten ole käytetty savea rakennusmateriaalina, vaikka sitä löytyy jokaisen takapihalta? Johanna Hyrkkään mukaan suurin syy on se, että meillä on aina ollut saatavilla paljon puuta, ja siksi on rakennettu puusta. Lisäksi puu eristää paremmin lämpöä. Keski-Euroopan metsät on hakattu jo aikapäiviä sitten, eikä puuta ole ollut helposti saatavilla.  

 

Johanna Hyrkkään mukaan savella rakennusaineena on monia hyviä puolia: ”Se voi olla paikallista, rakentamisessa voi hyödyntää vaikka perustusten tieltä maasta nostettua savea. Lisäksi savi tasaa ilman kosteutta, varaa lämpöä ja luovuttaa sitä eli se on lämpötalouden kannalta fiksu ratkaisu. Se on myös palamaton, eristää ääntä, se on kierrätettävissä loputtomiin, ja kuitupitoisen saven voi vaikka kompostoida.”   

 

Saven käyttö ei myöskään rasita metsien monimuotoisuutta, kuten puiden hakkaaminen tekee. Parasta on, että savitalossa on miellyttävä asua, sanoo Johanna Hyrkäs. Saven haasteena on tietenkin se, että se on herkkä nestemäiselle vedelle ja vaatii julkisivuissa suojauksen.

Kevytsaviharkkoja tehtiin työpajassa Keravalla vuonna 2024. Kuva: Antti Pihlajamaa

 

Maa on hyväksi terveydelle

 

Saven pinnalla saattaa olla myös terveydelle hyödyllisiä mikrobeja. Tätä tutkitaan paraikaa Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin yhteistyönä. Jo aiemmin on todettu, että lasten päivittäinen kontakti maaperän kanssa parantaa heidän puolustusjärjestelmänsä säätelyä. Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkijan Aki Sinkkosen mukaan vertailevissa tutkimuksissa on huomattu, että atooppisen ihottuman ja diabeteksen mahdollisuus on pienempi sellaisilla lapsilla, jotka elävät maatalousympäristössä.

 

Savi edustaa maata ja pistää miettimään, mitä kaikkea maa meille on. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka riippuvaisia olemme maasta. Savitaiteilijoille savi edustaa myös paikkasidonnaisuutta ja omavaraisuutta. Saven käyttö rakennusmateriaalina alentaa rakennuksen hiilijalanjälkeä ja kuvataiteessa se on vahva puheenvuoro ekologisempien materiaalivalintojen ja vähemmän kuluttavan elämäntavan puolesta.

Susu Rytterin taidenäyttely Metsän suojassa on nähtävillä Kanneltalon galleriassa 14.-29.8.2026