Maa- ja metsätalousministeriön suunnitelma muuttaa boreaalisen luonnonmetsän määritelmää on ajanut ministeriön, metsäammattilaisten verkoston ja ympäristöjärjestöjen jyrkkään ristiriitaan.

Muutoksen pelätään kaventavan suojelun piiriin jäävien metsien määrää merkittävästi juuri hetkellä, jolloin EU velvoittaa jäsenmaita vahvistamaan luonnonsuojelua.

Metsäammattilaisten verkosto varoittaa ”pakkosuojelusta”, kun taas ympäristöjärjestöt näkevät ministeriön toimissa yrityksen heikentää suojelua poliittisista syistä. Kiistan lopputulos määrittää, nähdäänkö Suomi luontokadon torjunnan edelläkävijänä vai ympäristötavoitteita kiertävänä jäsenmaana.

Boreaalisen luonnonmetsän määritelmän päivitys jakaa näkemyksiä metsien suojelusta ja talouskäytöstä. Kuva: Juri Laurila

Metsätalouden lobbausverkosto haastaa luonnonmetsämääritelmän

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee muutoksia boreaalisen luonnonmetsän määritelmään tavalla, joka on nostanut esiin vakavia kysymyksiä päätöksenteon avoimuudesta ja siitä, kenen etua muutos tosiasiassa palvelee. Nykyinen määritelmä varmistaisi noin 78 000 hehtaarin talousmetsien suojelun EU:n ennallistamisasetuksen seurauksena, mutta ministeriön suunnitelmat kaventaisivat suojelun piiriin jäävien metsien määrää merkittävästi.

Metsäammattilaisten verkosto on asettunut voimakkaasti vastustamaan nykyistä määritelmää ja korostaa, että sen säilyttäminen johtaisi ”pakkosuojeluun” ja romahduttaisi metsänomistajien halun tehdä luonnonhoitoa. Verkoston väitteet ovat kuitenkin herättäneet kysymyksiä: missä määrin kyse on luonnonhoidosta ja missä määrin talousmetsien hakkuumahdollisuuksien turvaamisesta?

Ympäristöjärjestöt: ministeriö heikentää suojelua poliittisista syistä

Keskustelu on kärjistynyt erityisesti ympäristöjärjestöjen ja ministeriön välille. Greenpeace on arvostellut ministeriön pyrkimystä muuttaa määritelmää ja pitää sitä suoranaisena yrityksenä heikentää suojelua, sanotaan järjestön tiedotteessa (julkaistu 21.5.2026).

Järjestöjen mukaan kyse ei ole teknisestä rajauksesta, vaan siitä, miten suuri osa vanhoista ja luonnontilaisista metsistä jää EU:n luontodirektiivin mukaisen suojelun piiriin. Greenpeacen mukaan muutos voisi käytännössä rajata suojelun ulkopuolelle huomattavan määrän metsiä, joita se pitää luonnonarvoiltaan arvokkaina. Suomen luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että boreaaliset luonnonmetsät ovat EU:ssa käytännössä vain Suomessa ja Ruotsissa — vastuu niiden säilyttämisestä on poikkeuksellisen suuri.

Kiista kiteytyy siihen, määritelläänkö boreaalinen metsä tavalla, joka turvaa luonnonarvot, vai tavalla, joka helpottaa metsätalouden käyttöä. Ministeriö ei ole toistaiseksi esittänyt julkisesti kattavia vaikutusarvioita siitä, miten muutos vaikuttaisi luontokatoon tai EU-velvoitteiden täyttämiseen.

Metsäammattilaisten verkosto – asiantuntijaryhmä vai viestintäorganisaatio?

Metsäammattilaisten verkosto kuvaa itseään metsäalan asiantuntijoiden yhteisöksi, mutta sen rooli julkisessa keskustelussa on herättänyt kysymyksiä. Verkosto toimii enemmän viestintä- ja vaikuttamiskanavana kuin riippumattomana asiantuntijaelimenä, vaikka sen nimi viittaa asiantuntijuuteen.

Rahoittajina toimivat Metsämiesten säätiö sekä Marjatta ja Eino Kollin säätiö, jotka ovat perinteisesti tukeneet metsätalouden edistämistä. Tämä herättää kysymyksen siitä, missä määrin verkoston viestit heijastavat metsänomistajien ja metsäteollisuuden intressejä.

Verkoston mukaan nykyinen määritelmä ”rankaisisi” niitä metsänomistajia, jotka ovat panostaneet luonnonhoitoon. Samalla verkosto kuitenkin myöntää, että suojelualueiden perustaminen ei vähentäisi puun tarvetta — se vain siirtäisi hakkuita muualle. Tämä logiikka sivuuttaa sen, että luontokadon torjunta edellyttää nimenomaan hakkuiden vähentämistä ekologisesti arvokkailla alueilla.

Luontokato ja talousjärjestelmän rakenteet jäävät sivuun

Metsäammattilaisten verkoston koordinaattori Juri Laurila kuvaa tilannetta ”luonnonsuojeluhistorian suurimmaksi vedätykseksi”. Lausunto on poikkeuksellisen jyrkkä, mutta se ei vastaa kysymykseen siitä, miten luontokato pysäytetään, jos suojelun kriteerejä samanaikaisesti väljennetään.

Verkoston mukaan pakkosuojelu siirtäisi hakkuita ulkomaille ja lisäisi metsätalouden intensiteettiä globaalisti. Väite nojaa oletukseen, että puun kysyntä on muuttumaton luonnon kantokyvystä riippumatta — ajattelutapa, jota ympäristöjärjestöt pitävät kestämättömänä.

Taloudelliset vaikutukset – luvut ilman kontekstia

Luonnonvarakeskuksen arvio ennallistamisasetuksen taloudellisista vaikutuksista (1,3–3 mrd. euroa vuodessa) on noussut keskustelun keskiöön. Metsäammattilaisten verkosto käyttää lukua osoituksena siitä, että nykyinen määritelmä on kohtuuton.

Arvio ei kuitenkaan kerro, miten paljon kustannuksia syntyy, jos luontokatoa ei pysäytetä — tai miten EU:n velvoitteiden laiminlyönti vaikuttaisi Suomeen pitkällä aikavälillä. Taloudelliset vaikutukset esitetään yksipuolisesti, ilman vertailua vaihtoehtoisiin skenaarioihin.

Metsäammattilaisten ääni kuuluu – mutta kenen ääni ei?

Verkosto muistuttaa, että metsäammattilaisia kuullaan julkisessa keskustelussa harvoin ja kuvaa heitä ”naaliin verrattavissa olevaksi harvinaisuudeksi”. Samalla ympäristöjärjestöt huomauttavat, että luonnontieteellinen tutkimus ja ekologinen asiantuntemus jäävät usein talousargumenttien varjoon.

Keskustelussa korostuvat metsätalouden näkökulmat, mutta vähemmälle huomiolle jäävät:

• uhanalaisten lajien tilanne
• vanhojen metsien väheneminen
• EU:n biodiversiteettivelvoitteet
• ilmastovaikutukset

Kiista jatkuu – ratkaisu määrittää Suomen uskottavuuden EU:ssa

Boreaalisen luonnonmetsän määritelmä on tekninen, mutta sen vaikutukset ovat kaikkea muuta kuin teknisiä. Kyse on siitä, miten Suomi suhtautuu luontokatoon, EU-velvoitteisiin ja metsien pitkäjänteiseen käyttöön.

Ministeriön valmistelu jatkuu, mutta sen läpinäkyvyys ja vaikutusarvioiden puute herättävät kasvavaa kritiikkiä. Päätös määrittää, nähdäänkö Suomi jatkossa luontokadon torjunnan edelläkävijänä vai jäsenmaana, joka pyrkii kiertämään EU:n ympäristötavoitteita.

Metsäkissa Nyt esittää laihan, takkuisen ja pelokkaan kissan, joka on pöydällä vasten tahtoaan ja valmis pakenemaan. Metsäkissa 2044 esittää hyvinvoivan, tuuheaturkkisen kissan, joka istuu itsevarmana ja tyytyväisenä pöydällään, kehräten. 

Susu Rytteri, Muste, paperille, 2024