Suomen metsämarkkinoita ravistelee murros, jossa tuottovaatimukset, yhteismetsäosuuksien alihinnoittelu ja suojelun rahoitusvaje kietoutuvat toisiinsa. Markkinahäiriöt paljastavat rakenteellisen ristiriidan: metsän arvo määräytyy taloudellisen logiikan, ei ekologisen todellisuuden mukaan. Samaan aikaan vapaaehtoisen suojelun resurssipula ja hallituksen kiistellyt metsäkriteerit heikentävät luonnonmetsien turvaa. Lupaavatko uudet luonnonarvomarkkinat vaihtoehdon vai jääkö niiden vaikutus  epävarmaksi keskellä sijoittajien, yhteisomistamisen - valtion ja luonnon eturistiriitoja?

Metsämarkkinat paljastaa ristiriidan tuoton ja metsien suojelun välillä. Kuva: Gene Daniels CCO 0.0.

Metsämarkkinat näyttää bisneksen ja suojelun ristiriidan

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Onko Suomen metsäomistuksessa käynnissä murros, jossa metsäsijoittamisen tuottovaatimukset, yhteismetsäosuuksien alihinnoittelu ja vapaaehtoisen suojelun rahoitusvaje törmäävät toisiinsa? Markkinahäiriöt ja läpinäkyvyyden puute heijastavat laajempaa kapitalistisen järjestelmän vinoumaa, jossa luonnonvarojen arvo määräytyy lyhytnäköisesti ja taloudellisten rakenteiden ehdoilla. Samaan aikaan uudet luonnonarvomarkkinat ja yhteisomistusmallit haastavat perinteisen tuottologiikan, mutta niiden vaikutus metsien suojeluun jää vielä avoimeksi.

Suomen Sijoitusmetsät Oy:n mukaan yhteismetsäosuuksien markkina toimii monin paikoin tehottomasti, mikä johtaa osuuksien alihinnoitteluun ja vaikeuttaa metsänomistajien yhdenvertaista kohtelua. ”Osuuden arvoa on vaikea arvioida, jos kokonaispuumäärästä ja sen kehityksestä ei ole riittävästi tietoa”, sanoo Mika Venho, perustajayrittäjä, Suomen Sijoitusmetsät Oy:n tiedotteessa (29.5.2026). Yhtiön mukaan puutteelliset metsävaratiedot ja vaatimattomat ylijäämät estävät markkinaa tunnistamasta metsän todellista arvoa.

Läpinäkyvyyden puute ei ole vain tekninen ongelma. Se heijastaa järjestelmää, jossa valta keskittyy niille, joilla on resursseja arvioida riskejä ja tulkita hajanaista tietoa. Tämä voi heikentää metsänomistajien yhdenvertaisuutta ja vaikeuttaa metsien ekologista suojelua, sillä markkina ei tunnista metsän arvoa taloudellisesti eikä luonnon kannalta.

Yhteismetsät ja kapitalismikritiikki

Yhteismetsäosuuksien alihinnoittelu purkautuu usein vasta maa‑alueiden myynnin jälkeen. Suomen Sijoitusmetsät Oy:n mukaan Rumon ja Kiskonjoen yhteismetsissä osuuksien arvo yli kaksinkertaistui, kun yhteismetsä myi maa‑alueitaan. Markkina ei siis kykene itsenäisesti tunnistamaan metsän todellista arvoa. ”Kun näitä hintoja verrataan metsäkiinteistökaupan keskilukuihin, aliarvostus tulee selvästi esiin”, sanoo Joni Tervo, kiinteistönvälittäjä ja osakas, Omalla Maalla LKV (29.5.2026).

Tervon mukaan puu kasvaa samalla tavoin sekä yhteismetsässä että yksityisesti omistetussa metsässä, mutta sama ekologinen resurssi hinnoitellaan eri tavoin markkinarakenteen eikä luonnon ominaisuuksien perusteella. Tämä paljastaa rakenteellisen ristiriidan: luonnonvarojen arvo määräytyy taloudellisen logiikan, ei ekologisen todellisuuden mukaan.

Sallan yhteismetsäosuuksia myydään 1 110 euron hehtaarihinnalla ja 15 euron kuutiohinnalla, kun taas Itä‑Suomen yhteismetsäosuuksien kuutiohinnaksi voidaan laskea 30 euroa. Erot ovat suuria ja kertovat metsämarkkinoiden epäyhtenäisyydestä. Venhon mukaan markkinan parempi toimivuus helpottaisi myös arvonmääritystä perunkirjoituksissa ja vakuustilanteissa. ”Ilman toimivaa markkinaa myös pankkien on vaikea määrittää osuuksille vakuusarvoa”, sanoo Venho.

Metsänsuojelu ja markkinahäiriöt

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan (28.5.2026)  valtion mailta löytyy uusia vanhoja ja luonnontilaisia metsiä, jotka  ministeriö aikoo suojella osana kansallista metsäpolitiikkaa. Suojelun edistäminen tukee EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanoa ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta siirtämällä metsiä talouskäytöstä suojeluun.

Samaan aikaan vapaaehtoisen metsänsuojelun METSO‑ohjelma kärsii rahoitusvajeesta. Greenpeace, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF jättivät kesäkuussa 2025 eriävän mielipiteen ohjelman jatkokaudesta, koska sen ei katsota vastaavan Suomen kansainvälisiin sitoumuksiin eikä hallitusohjelman tavoitteisiin. Greenpeace julkaisi tiedotteensa 12. kesäkuuta 2025. Järjestöjen mukaan rahoituksen riittämättömyys on suurin suojelun hidaste, sillä arvometsiä olisi tarjolla kymmenkertainen määrä valtion rahoitukseen nähden.

Ympäristöjärjestöt WWF, Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto kritisoivat  (13.5.2026) Orpo-Purran hallituksen uusia metsäkriteereitä, joiden katsotaan heikentävän valtion metsien suojelua. Järjestöjen mukaan kriteerit on laadittu niin, että suojeltavaa metsää löytyisi mahdollisimman vähän, mikä uhkaa luonnonmetsien säilymistä ja luontokadon pysäyttämistä. Kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, että hallitus sivuuttaa tutkimustiedon ja aiemmat lupaukset suojella arvokkaat valtion metsät.

Mitä ajatella Metso-ohjelmasta

Ympäristöministeriön METSO‑ohjelman loppuarviossa todetaan, että ohjelma on ollut vaikutuksiltaan positiivinen, mutta resurssit eivät ole riittäneet pysäyttämään metsäisten luontotyyppien taantumista. Ohjelma saavuttaa pysyvän suojelun hehtaaritavoitteensa vuoden 2025 aikana, mutta luonnonhoitohankkeiden määrälliset tavoitteet jäävät saavuttamatta.

Markkinahäiriöt ja rahoitusvaje muodostavat yhdessä rakenteellisen esteen metsien suojelulle. Kun markkina ei tunnista metsän arvoa ja suojelun rahoitus ei riitä, metsänomistaja joutuu valitsemaan taloudellisen tuoton ja ekologisen vastuun välillä.

METSO‑ohjelma aloitti uuden toimintakautensa vuoden 2026 alussa, ja kesällä ohjelma on jo täydessä käynnissä. Uuden kauden tavoitteisiin kuuluu muun muassa 50 000 hehtaarin vapaaehtoinen suojelu yksityismaille sekä 30 000 hehtaarin luonnonhoitotoimet talousmetsissä vuoteen 2030 mennessä. Ohjelma laajenee koko maahan ja painottaa erityisesti Pohjois‑Suomen vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelua. METSO jatkuu vapaaehtoisuuteen perustuvana ja metsänomistajien keskuudessa suosittuna mallina, jossa suojelusta maksetaan korvaus ja jossa Helmi‑ohjelman soidensuojelu sulautuu osaksi kokonaisuutta.

Luonnonarvomarkkinat haastavat perinteisen tuottologiikan

Uudet luonnonarvomarkkinat pyrkivät paikkaamaan kuilua bisneksen ja suojelun välillä. CapMan Natural Capitalin ja Ilmarisen omistama Finsilva johtaa Suomen ensimmäistä luonnonarvomarkkina‑pilottia, jossa yritykset voivat ostaa varmistettuja luonnonarvohehtaareja ennallistetuilta alueilta. Pilotti perustuu tutkimukseen, jonka mukaan biodiversiteetin kasvu ei vähentäisi metsätalouden tuottoja 50 vuoden aikavälillä.

Mallia voidaan kutsua ehkä radikaaliksi: se mahdollistaa suojelun ilman, että puuntuotto kärsii, koska ennallistettavat alueet ovat metsätaloudellisesti heikkoja. Tämä haastaa perinteisen käsityksen siitä, että tuotto ja suojelu ovat väistämättä ristiriidassa.

Sitra on esittänyt luonnonarvomarkkinoiden vauhdittamista, ja SYKE on ehdottanut 10/20/70‑periaatetta, jossa 10 prosenttia metsistä suojellaan, 20 prosenttia hoidetaan voimakkaasti ja 70 prosenttia maltillisesti. Malli on kansallinen vastine EU:n biodiversiteettistrategialle.

Yhteisomistus murroksen keskellä

Yhteismetsät ja metsärahastot ovat osa metsämurrosta. Suomessa toimii noin 14 rekisteröityä metsärahastoa, jotka omistavat yhteensä noin 560 000 hehtaaria metsää. Ne ovat perinteisesti keskittyneet tuottoon, eivät suojeluun. Metsähallituksen ympäristöopas korostaa ”monimuotoisia monikäyttömetsiä”, mutta sijoitusyhtiöille metsä on ensisijaisesti varallisuuserä.

Kysymys on lopulta sijoittajan tavoitteesta. Jos tuotto maksimoidaan 10 vuoden jaksolla, suojelu on kompromissi. Jos tavoitteena on monimuotoisuuden säilyttäminen, tuotto on toissijainen. Finsilvan pilotti osoittaa, että kolmas vaihtoehto voi olla mahdollinen, mutta vain, jos markkinat kehittyvät ja luonnonarvot voidaan hyödyntää.

Tulevaisuus avoin – mutta paine kasvaa

Suomen metsätalouden tulevaisuus riippuu siitä, kykeneekö järjestelmä yhdistämään tuoton ja suojelun ilman, että metsänomistajien yhdenvertaisuus tai luonnon monimuotoisuus kärsii. Yhteismetsämarkkinoiden läpinäkyvyys, suojelun rahoitus ja luonnonarvomarkkinoiden kehitys määrittävät, jääkö murros pysyväksi vai jääkö se kokeiluksi.

”Yhteismetsien suosion lisääntyminen entisestään vaatii uskottavan ja läpinäkyvän osuusmarkkinan”, sanoo Venho Sijoitusmetsät Oy:n tiedotteessa (29.5.2026).

Metsäkissa Nyt esittää laihan, takkuisen ja pelokkaan kissan, joka on pöydällä vasten tahtoaan ja valmis pakenemaan. Metsäkissa 2044 esittää hyvinvoivan, tuuheaturkkisen kissan, joka istuu itsevarmana ja tyytyväisenä pöydällään, kehräten. 

Susu Rytteri, Muste, paperille, 2024