Maa- ja metsätalousministeriö esittää luonnonmetsien ikärajan nostamista niin, että 70 000 hehtaaria todellisia luonnonmetsiä putoaisi suojelun ulkopuolelle. Kuva: Tuntematon kuvaaja CCO 4.0.

Metsähallinto hyökkää luonnonsuojelua vastaan

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Suomen metsähallinto on jälleen kerran tilanteessa, jossa kysymys ei ole vain metsistä – vaan vallasta, tiedon vääristämisestä ja siitä, kuka saa määritellä luonnon. Maa- ja metsätalousministeriön tuore yritys muuttaa EU:n luontodirektiivin boreaalisen luonnonmetsän määritelmää. Boreaalinen tarkoittaa pohjoista ja viittaa erityisesti pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, jota kutsutaan myös taigaksi.

Kysymyksessä ei ole tekninen  metsähallinnon suunnittelema yksityiskohta, vaan määrätietoinen poliittinen hyökkäys luonnon suojelua vastaan. Ministeriö esittää luonnonmetsien ikärajan nostamista niin, että 70 000 hehtaaria todellisia luonnonmetsiä putoaisi suojelun ulkopuolelle. Tämä ei ole hallinnollinen tarkennus – tämä on yritys kirjoittaa todellisuus uusiksi.

Greenpeace sanoo asian suoraan: ”Jos tiede häiritsee hakkuita, muutetaan tiedettä”, sanotaan  järjestön tiedotteessa (27.3.2026). Tämä lause kiteyttää suomalaisen metsätalouden syvään juurtuneen logiikan. Kun tutkimus, ekologia ja luontodirektiivit eivät taivu metsäbisneksen tarpeisiin, niitä yritetään taivuttaa väkisin. Ministeriön esitys ei ole vain kyseenalainen – se on vaarallinen ennakkotapaus, jossa poliittinen valta pyrkii muokkaamaan tieteellisiä kriteerejä taloudellisen hyödyn ehdoilla. Se on yritys normalisoida metsien käsittely raaka-ainevarastona aikana, jolloin luontokato kiihtyy ja ilmastokriisi syvenee.

Toimenpiteen seuraukset olisivat dramaattisia. Ministeriön esittämät muutokset pienentäisivät boreaalisten luonnonmetsien pinta-alaa lähes kahdella kolmanneksella. Tämä tarkoittaa, että alueet, jotka tähän asti ovat olleet luontodirektiivin suojaamia, voitaisiin vapauttaa hakkuille. Kyse ei ole marginaalisesta pinta-alasta – kyse on metsistä, jotka ovat ekologisesti kaikkein arvokkaimpia ja jotka ovat jo valmiiksi uhanalaisia.

Greenpeacen mukaan 70 000 hehtaaria on pieni pinta-ala metsätalouden puunsaannin näkökulmasta, mutta sillä asetettaisiin hakkuu-uhan alle kaikista kipeimmin suojelua kaipaavia metsiä. Tämä on merkittävä muistutus siitä, että kyse ei ole puun määrästä, vaan vallasta päättää, mitä metsää pidetään arvokkaana ja mitä ei.

Greenpeacen maajohtaja Touko Sipiläinen vaatii ympäristöministeri Sari Multalaa torjumaan tämän ”määritelmävehkeilyn”. Ympäristöministeriön virkamiehet vastustavat hanketta, mutta lopullinen päätös on poliittinen.

Olisiko tämä se hetki, jolloin suomalaisen metsäkeskustelun nostettaisiin uuteen asentoon? Ei enää hiljaista hyväksyntää sille, että talous määrittää luonnon rajat. Ei enää sitä, että metsäkapitalismin logiikka oikeuttaa luonnon riiston. Metsät eivät ole resurssi – ne ovat elävä kokonaisuus, jonka arvo ei mahdu hakkuulaskelmiin.

Tämä kiista paljastaa, kuinka syvälle juurtunut metsäteollisuuden valta Suomessa on. Se näyttää, miten helposti luonnon suojelun periaatteita voidaan venyttää, jos poliittinen tahto kallistuu teollisuuden suuntaan. Mutta se näyttää myös jotain muuta: vastarinta kasvaa. Kansalaiset, tutkijat, aktivistit ja ympäristöliikkeet eivät enää niele sitä, että luonnonmetsät voidaan uhrata talouskasvun alttarille. Tämän vastarinnan ytimessä on hyvä toimia.

YouTube

https://www.youtube.com/@Metsakissa-q6q

FB
https://www.facebook.com/share/FH1QUjcKor4B7626/

Ig
https://www.instagram.com/igmetsakissa/?hl=fi

Threads

https://www.threads.net/@igmetsakissa?invite=0

Linkedin
https://www.linkedin.com/company/mets%C3%A4kissa/

Mastodon
https://mastodon.social/@metsakissa

Spotify - Metsäkissaradio
https://open.spotify.com/show/5tXxLrMsJpYEaAcTtk3dCq?si=2f6ea86d41e94c7a

TikTok

https://www.tiktok.com/@tiktokmetsakissa

Blue Sky

https://bsky.app/profile/metsakissa2044.bsky.social