Suomen ympäristökeskuksen viisivuotinen kartoitus paljastaa, että Etelä-Suomen letot ovat kutistuneet alle 500 hehtaariin ja niiden tila heikkenee edelleen. Uhanalaisin suoluontotyyppi kärsii ojituksista, pellonraivauksesta ja maankäytön paineista.

 Kuva: Oona Allonen Suomen ympäristökeskus

Etelä-Suomen letot kutistuneet alle 500 hehtaariin

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Suomen ympäristökeskuksen viisivuotinen maastokartoitus osoittaa, että Etelä-Suomen letot ovat kutistuneet murto-osaan alkuperäisestä laajuudestaan. Tuoreen kartoituksen mukaan jäljellä on alle 500 hehtaaria lettoja, ja niiden tila heikkenee edelleen. Tiedot käyvät ilmi Suomen ympäristökeskuksen tiedotteesta (24.6.2026).

Letot ovat Suomen uhanalaisinta suoluontoa, ja niiden heikko tila kytkeytyy laajempiin maankäytön rakenteisiin, kuten metsätalouden ojituksiin, pellonraivaukseen ja valuma-alueiden muutoksiin. Kartoitus toteutettiin vuosina 2020–2024 osana Helmi-elinympäristöohjelmaa, jonka tavoitteena on vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa.

Letot ja suoluonnon heikko tila

Kartoituksessa tutkittiin lähes 7 500 hehtaaria suojelualueiden ulkopuolisia ja pääosin ojittamattomia lettoja eri puolilla Suomea Ahvenanmaata ja Ylä-Lappia lukuun ottamatta. Tulokset olivat tutkijoiden mukaan odotettua synkempiä erityisesti Etelä-Suomen osalta.

”Havaitsimme, että lettojen tila on Etelä-Suomessa vielä huonompi kuin ennakkoon arvioitiin, ja se heikkenee edelleen. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläpuolella jäljellä olevia lettoja on murto-osa alkuperäisestä, suojelualueiden letotkin huomioiden kaikkiaan alle 500 hehtaaria. Lapissa letot ovat säilyneet muuta Suomea paremmin, ja niiden monimuotoisuus osoittautui huikeaksi. Lapin koivulettosuot ovat kansainvälisestikin erityistä lettokasvillisuutta”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Aira Kokko järjestön tiedotteessa (24.6.2026).

Letot ovat ravinteikkaita soita, joilla kasvaa vaatelias ja elinympäristöönsä sitoutunut lajisto. Ympäristökeskuksen mukaan lähes puolet soiden uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti letoilla. Tämä tekee lettojen tilasta keskeisen kysymyksen koko suoluonnon monimuotoisuuden kannalta.

Maankäytön paine

Lettojen heikko tila ei ole sattumaa, vaan seurausta vuosikymmenten maankäyttöpolitiikasta, jossa taloudelliset intressit ovat ohittaneet ekologiset tarpeet. Metsäojitukset, pellonraivaukset ja valuma-alueiden muutokset ovat olleet osa teollisen metsätalouden ja maatalouden laajentumista, joka on muokannut suoluontoa voimakkaasti.

Ympäristökeskuksen mukaan merkittävimpiä syitä lettojen heikkoon tilaan ovat juuri nämä toimet. Lisäksi ilmastonmuutos ja umpeenkasvu pahentavat tilannetta. Lettojen suojelun ja ennallistamisen tarve on kasvanut, mutta resurssit ja poliittinen tahto eivät ole pysyneet tilanteen vaatimusten tasolla.

”On ilahduttavaa, että näin laajamittainen kartoitus pystyttiin toteuttamaan Helmi-elinympäristöohjelman puitteissa. Niin paljon kun kaukokartoitusaineistoista onkin hyötyä luontotyyppitiedon keruussa, letot on esimerkki luontotyypistä, jonka tunnistaminen ja tilan seuranta edellyttää maastotyötä, koska on tarpeen tunnistaa kasvillisuutta lajitasolla”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Kaisu Aapala.

Aapalan mukaan paikkatieto ja maastotyö ovat keskeisiä työkaluja lettojen suojelussa. Ne mahdollistavat resurssien kohdentamisen ja auttavat tunnistamaan alueet, joilla ennallistaminen on kiireellisintä.

Alueelliset erot

Valtaosa Suomen jäljellä olevista letoista sijaitsee Lapissa. Sielläkin tilanne vaihtelee alueittain. Lapin eteläosissa soiden ojitukset ovat muuttaneet suoluontoa merkittävästi, ja Lounais-Lapin kalkkialueen lettoja on raivattu pelloiksi. Kittilän ja Keski-Lapin lettoalueet ovat monimuotoisuudeltaan erityisen arvokkaita, mutta niihin kohdistuu myös kaivosteollisuuden kasvavaa kiinnostusta.

Ympäristökeskuksen mukaan lettoalueilta löytyy mineraaleja, jotka houkuttelevat kaivoshankkeita. Tämä lisää paineita alueille, joiden ekologinen arvo on jo ennestään korkea. Kaivosteollisuuden ja luonnonsuojelun välinen ristiriita korostuu erityisesti Lapissa, jossa päätökset vaikuttavat sekä luontoon että paikallisyhteisöihin.

Suojelu, ennallistaminen ja yhteistyö

Lettojen tilanteen parantaminen edellyttää Ympäristökeskuksen mukaan kohdennettuja ja alueellisesti räätälöityjä toimia. Tarvitaan yhteistyötä ympäristöalan, metsätalouden ja maanomistajien välillä sekä monipuolista keinovalikoimaa: suojelua, ennallistamista, aktiivista hoitoa ja maankäytön vaikutusten vähentämistä.

Tiedon avoin jakaminen ja viestintä ovat keskeisiä osia työstä. Helmi-ohjelman kautta tuotettu paikkatieto on jo käytössä ympäristöhallinnon viranomaistoiminnassa ja metsätalouden suunnittelussa.

.

Metsäkissa Nyt esittää laihan, takkuisen ja pelokkaan kissan, joka on pöydällä vasten tahtoaan ja valmis pakenemaan. Metsäkissa 2044 esittää hyvinvoivan, tuuheaturkkisen kissan, joka istuu itsevarmana ja tyytyväisenä pöydällään, kehräten. 

Susu Rytteri, Muste, paperille, 2024